torstai 25. huhtikuuta 2013

Tunnistustehtäviä ja metsästyskauden avaus

Nyt niitä taas on. Liljakukkoja. Ensimmäinen talviuniltaan heräillyt punainen paholainen pääsi hengestään kenkäni liiskaamana. En yleensä ole mitenkään verenhimoinen vaan ennemminkin hyvinkin empaattinen pienillekin otuksille, mutta näiden veijareiden kanssa ei ole leikkimistä ellei halua kaluttuja liljanvarsia. Eli game is on, huutakoot ja vikiskööt kukot miten paljon hyvänsä! (Ne vikisevät ihan oikeasti kun niitä liljoista noukkii...)





Tässä liljakukkotaistelutanner.
Sitten tunnistustehtäviin.










Nämä pikkiriikkiset taimet ovat saaneet alkunsa siementenkylvövimmassa, jossa myös muun muassa pelargonien kylvöpaikat unohdin. No, olettaisin, että kyseessä on joko koristetupakka tai sitten palloesikko, sillä säästin niiden minisiemenet inhottavuutensa takia viimeiseksi kylvettäväksi. Kumpikin olisi toivottu kaunistus puutarhaan, mutta mietin, että ehtisikö sitä kylvää vielä sitä ei-itänyttä lajiketta vai jääneekö ensi kesään. Eivät he kovin vauhdikkaasti kasva sahalaitaisine pikkupikkulehtineen, mutta toivottavasti tästä jotain nyt tulee. 










Kukkapenkissä itää paljon jotain tällaisia vihreitä, jotka ovat näemmä saaneet alkunsa tuollaisista pienistä mustista siemenistä. Vieressä tulppaaninalku mittakaavana. Penkissä kasvaa muun muassa neilikkaa, syysleimua, koreanangervoa, jättilaukkaa ja paljon muuta, muun muassa heinää ja ruohoa. Onko nyt niin, että tarhuri turhaan innostuu ja joutuu vain kitkemishommiin kun paljastuukin, että tuo on joku heinälajike vai mitä se oikein mahtaa olla? 






Ja hiphei, joulun inhokkikasvini hyasinttikin kurkkaa penkistä! 
Ehkä meistä tulee vielä kavereita, jos on oikein nätti.



keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Voi elämän kevät!

Ai että ihanuutta! Bloggari-kollegat tietävät varmaankin sen tunteen, kun keväällä pääsee puutarhakierrosta tekemään pihalle niin, että aurinko oikeasti lämmittää jo aamusta. Äsken kävin kumisaappaat jalassa kierroksella pihassa ja täytyy kyllä sanoa, että pitkän talven, huonon kesän ja toisen ylipitkän talven jälkeen tuntui, kuin olisi horroksesta herännyt. Melkein tippa linssissä huokailin linnunlaulun ja auringonpaisteen ihanuutta. Sunnuntaina siistin perennapenkkejä ja touhuilin puutarhassa muutenkin. Täytyy sanoa, että kyllä keväällä herää henkiin ja puutarhanhoito on ihmisen parasta aikaa! No, menipäs nyt sentimentaaliseksi...






Mutta katsokaas orvokkejani! 
Eivätkös olekin komeita! 
Kovan työn tuloksena saa nauttia kukkaloistosta.





















Juu, tosiaan, kovan työn tuloksena: nimittäin ihan oikean palkkatyön, ei taimikasvatustyön. Ylläolevat orvokit ovat nimittäin ihan tuosta paikallisesta Tarjoustalosta. Lipesin, sorruin, ratkesin ja ihan muutaman kahdeksan ostin itseäni piristämään vaikka muka vannoin, että en osta kevät- tai kesäkukkia. Parempi puolisko sanoi, että korttiini pitäisi saada joku kukanostoesto.. totesi myös taimille foliota valoa heijastamaan viritellessäni, että alkaa olla vähän tuollaista foliohattutouhua jo. Kun omat orvokit jurottavat päivisin ulkona ihan minmaalisina, niin pitihän sitä heille vertaistukea ja esimerkkiä ostaa. Jos vaikka innostuisivat. 





Ehkä tästä vielä joku kukka syntyy...

Tässä blogimaailmassa on se hauskaa, että toisten postausten kautta oppii arvostamaan taas uusia lajeja ja saa virikkeitä. Esimerkiksi näitä orvokkeja kylväessäni mielessäni oli tietysti Geraniumin orvokkivallankumous, mutta ainakaan vielä tänä vuonna ei todellisuus vastaa mielikuvaa. Toisaalta nyt olen ylipäätänsä orvokkeja havahtunut ihastelemaan ja kaikkea muutakin sitä on oppinut arvostamaan tässä vasta pari vuotta kestäneessä hullutuksessa. Hehee, ja alla näemmä on kissan häntä eksynyt myös kuvaan.  






Ja sitten muutama kevätkuva.

Puutarhastelusta on myös oppinut pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä (vaikkei aina ihan siltä vaikuta). Vaikka olen vähän sellainen kaikkimullehetinyt-ihminen joskus, niin tässä harrastelussa kiehtoo myös pitkä ajanjakso, jona se unelmien puutarha rakennetaan. Nuokin krookukset, lumikellot ja idän sinililjat tulevat toivottavasti vuosi vuodelta leviämään vaikka nyt kasvavat yksittäisinä siellä täällä. Olen lähinnä puutarhalehdistä ihastellut, miten vanhemmilla pariskunnilla on kymmenien vuosien työ takana puutarhan parissa ja silti oppii uutta ja kehittyy. Toisaalta tietoisuus siitä, että kaikki ei voi olla heti valmista auttaa hyväksymään heikkoina turhautumisen hetkinä myös sen, ettei tällä kukkarolla tai näillä hauiksilla ihan heti valmista tulekaan. Ja freudilaisena lipsahduksena näemmä tuo "vanhemmat pariskunnat" viittaa siihen, että vielä minä tuon toisenkin pehmitän tähän touhuun... tai sitten minä olen se, jolla on joku osa (pää?) pehmennyt jo? Tosin ei minun hermoilleni sovi nuo kaunopunahatut, jotka eivät millään meinaa itää - ai että on sellaisiakin siemeniä, jotka eivät heti seuraavana päivänä pomppaa ylös?!


































Ja sitten kokeilevaa puutarhatiedettä. Jätin lämpimällä seinustalla olevat rymäruusut talveksi suojaamatta ja keräsin niiden päälle vain valtavan keon lunta. No, näyttää huonolta, mutta kyllä sieltä juuresta edes yksi yrittää jotain uutta tehdä. Muutamassa muussakin on vihreää jäljellä, joten jään jännityksellä seuraamaan, miten tilanne kehittyy.






Luntakin on vielä vähän, mutta tällä suhteella se menettelee tuossa.






Ja tuonne tuijarivistön loppupäähän pitäisi tulla se kasvihuone. Kunhan suostuu saapumaan.
Vielä on harmaata, mutta kyllä tämä tästä....






Klo 9.15 ja lämpö talon aurinkoisella kulmalla.







Kärpäsetkin olivat lämpimän paikan bonganeet (älkää kiinnittäkö huomiota talon huonoon maaliin...). Sitä ei talvella muistakaan, miten paljon ääniä keväällä ja kesällä luonnossa on. Linnut visertävät kuin viimeistä päivää ja kärpäset pörräävät. Vaikka kesällä tuo pörinä voi joskus jopa ärsyttää, on se nyt ihan parasta sinfoniaa. 






Ja kärpäsille meinasi käydä ohraisesti...






Nyt täytyy pakata kirjat ja tietokone mukaan, napata mukaan iso muki teetä ja siirtyä ulkoilmaan tekemään töitä ja opiskelemaan!

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Vedenpaisumus

Ensin oli jääkausi ja sitten tuli vedenpaisumus. Tulppaanit ja muut sipulikukat saavat kyllä olla aikamoisia uimareita jos aikovat tuosta lilluvasta vedestä selvitä hengissä... Että pulp, pulp sanoi bulb. Onneksi tänään sai kuitenkin herätä aurinkoiseen aamuun. Josko tänään olisi SE päivä, jolloin ihka ensimmäiset kukkaset uskaltautuisivat avautua?





Savimaa on sitten mukava. Varsinkin, kun se on jäässä talven jäljiltä ja ei vedä. Ei uskoisi, että joskus on maajussit olleet peltojansa muokkaamassa aika lailla tasantarkkaan tähän aikaan. Nyt kuuluisi vaan slurps ja traktori uppoaisi.






Talonreunustalle kertyy iloisesti myös vettä lätäköksi saakka. Tuo piha kun ei ole viimeisimpien kaltevuusohjeiden ja salaojitusjippojen mukaan rakennettu alunperinkään... Kumma kyllä tuo on sitten todella kuiva paikka kesällä, mahtavat vieressä olevat omenapuut ja iso koivu imaista sisuksiinsa vedet. Kuten kuvasta näkyy, tämän hetken teemaväreinä ovat harmaa ja ruskea. Myrsky ei muuten ole saanut noita omenapuun oksia alas vaan syyllisiä olimme me ihan itse. Nyt kun vähän piha kuivuisi, niin viitsii mennä oksat hakemaan pois (tai meidän aktiivisuustasomme huomioonottaen voi olla, että ovat siellä vielä juhannuksenakin...)






Kaksoskissat tuumaavat, että perskule tätä märkyyttä.






Kyllä sitä vettä on ihan ansiokkaasti tullutkin parina päivänä.






Sitten niihin kukkasiin: ruukuissa syväjäädytetyt (lue: pihalle unohtuneet) tulppaanit saivat viettää talvensa kellarissa, jossa pakkanen pääsee valitettavasti yllättämään. No, jotain sieltä on noussut varsinkin nyt, kun annoin heidän olla kylmän puuvajan ikkunalla auringossa. Tyhjiin paikkoihin pitänee törkätä jotain kevätkukkaa, jos ei enempää nouse ilmoille. 






Lasketaanko nupulaan oleva krookus jo kukaksi?
Pitänee lähteä katsomaan, onko hän jo avautunut. Aurinko kun paistelee aika makeasti juuri tuohon kohtaan nyt. Pihakierros siis odottaa tämän päivityksen jälkeen!






Yllättävän iloisesti on erilaisia vanhoja ja uusia tuttavia noussut penkistä. 











Sitten vielä yksi yksinäinen lumikello, joka värjötteli tuulessa ja tuiskussa eilen. 
Tämäkin varmaan jo uskaltautuu avautumaan viikonloppuna.






Ruusujen selviytymistä jännittelin koko talven. Olin laiska, tyhmä ja saamaton, kun en heille tarpeeksi laittanut talvisuojaa. Periaatteessa paksu lumikerros oli heidän ainoa turvansa. Nyt muutamassa on vielä vihreää jäljellä ja muutama on taasen täysin ruskea. Onkohan peli ihan menetetty näitten ruskettuneiden kanssa? Kyseessä siis ruusut Peace ja Peace Pink. 






Huoh. Oli siinä lumessa yksi hyvä puoli: se peitti kaiken keskeneräisen/aloittamattoman kamaluuden.
Tälle puolelle pihaa pitäisi tehdä joku suunnitelma ja se vielä toteuttaa. Vesiaihe on tuon raavaan mieheni ylöskaivaman kannon jäljiltä (näppärää tuo savimaa...). Tarkoituksena joku aamupalaterassi aamuaurinkoon kyhätä ja raakata kaikki heinä pois ja laittaa jotain mukavaa. Ehkä kukkia? 











Rusina ja Wiiru keskittyivät olennaiseen eilen eli sisälläoloon ja sateenvälttelyyn.






Tämä Plantsusta ostettu orkidea onneksi jaksaa ilahduttaa. 







Tämä yksilö taasen on jotenkin häiriintynyt: eikö noiden kukkavanojen pitäisi hakeutua valoon eikä tuonne pimeään seinään päin? Ota nyt sitten selvää hänen aivoituksistaan.... 







Viimevuotisista laukoista tuli kuivattuina ja glitter-spraylla suihkittuna erimukavia koristeita.






Orvokit mököttävät edelleen. Ihan pikkuisen kasvua on havaittavissa, mutta joku heitä ottaa päähän. Lisää ravinteita? Vähemmän lämpöä tai vettä? Mitä ihmettä? Taidan heidät lykätä pihalle tässä aamupäiväksi nauttimaan auringosta. 






Petunian pistokkaat iloittelevat jo kukkasilla. Vähän olen yrittänyt nuppuja pois nyppiä, mutta kukkikoot noilla parilla nyt sitten.






Sungold-tomaatit ovat jo maitopurkeissaan ikkunalaudalle hyvin asettuneet. Kasvavat kovasti honteloiksi he verrattuna noihin Tiny Tim -taimiin, joita en ole vielä saanut aikaiseksi koulia. 












Kolme jasmiinikoisoa kukkii jo. Tuoksu on tosiaan äitelään makea. Toivottavasti raukat eivät itseään ihan loppuun kuluta, minulla kun ei ole heille paljon isompaa ruukkua vielä tarjota...






Päivänsini riehaantuu...






Ikea-viljelmäni ovat nyt saaneet aikaan aika omituisen tilanteen: taimihyllyillä on oikeasti vielä tilaa! Vaikkei nyt tuo kuva kerrokaan koko totuutta, niin Hyllis-hyllyt ja Ikean syvät tarjottimet ovat kyllä aika pop tässä tilasuunnittelussa. Toki kaikki taimet eivät saa välttämättä optimaalista määrää valoa, mutta hengissä selviävät. Nyt pitää vielä istutella mm. köynnöskrassia ja koulia muutamia kasveja, joten ehkä se tila vielä täyttyy... Eurobulb myöskin ilmoitti, että tilaamani yli 30 daalian mukulaa on matkalla kohti Pohjolaa. Kesällä on sitten kiva saada kämppään tilaa kun poistaa nuo hyllyt tuosta ikkunan edestä. 






Pelargonit kurkkivat aurinkoon. He ovat aika reippaita ja mukavia kasvatettavia. Vähän kävi tosiaan vahinko, ei niitä nyt ihan noin paljoa pitänyt tulla, mutta onpahan siten itselle ja vaikka lahjaksi annettavaksi. Kerrassaan suloisia vauvoja ovat! Ja nyt sinne pihalle ihastelemaan aurinkoa...