torstai 11. kesäkuuta 2015

Illan terapiaistunto

Pikkuhiljaa on alettu kotiutumaan tänne pohjolan vähälumiseen kesään ja kotikonnuille. Eipä tässä sen kummempia ole muuttunut maisemassa, mitä nyt vaan rikkaruohot vihertää siellä sun täällä. Vähitellen olen yrittänyt karsia ja siistiä niin sanottuja kukkapenkkejämme, jos sieltä vaikka jotain esiin pilkistäisi. Kukkasia siis. Muutama penkintapainen vaatii raivaukseensa jotain atomipommin luokkaa olevan tuhoaseen tai vähän vahvempaa: näissä paikoissa kasvaa arkkiviholliseni vuohenputki. Oli hyvin mieltäylentävää nähdä muun muassa liljakukko-orgiat vuohenputkipenkissä... (ei, eivät syö vuohenputkia, vaan niitä liljanjäämiä.)

Meinaisin laittaa tänne kuvia liljakukoista, kirvoista, vuohenputkista, rikkaruohoittuneesta kasvimaasta ja muusta masentavasta, mutta en sittenkään tee niin. Istuttelin meinaan tuossa vähän isompiin ruukkuihin ystävältä saatuja tomaattivauvoja isompiin ruukkuihin ilta-auringon paistaessa suojaisessa terassinkulmassa. Ei lainkaan paha. Ennemminkin hyvä. Terapiaistunnon päätteeksi maailma on taas rahtusen parempi paikka, kun mieleen muistui, miten mukavaa onkaan omalla pihalla pikkuisen viherpiipertää. Lisää tätä!



1 kommentti:

  1. Tervetuloa takaisin! Kroppa varmaan sopeutuu suht' nopeasti, mielen kanssa voi mennä kauemmin... mutta onneksi on kesä. Tai no, tulee kesä. Heinäkuussa. Varmasti.

    VastaaPoista